Ekosysteemipalvelut - kaiken takana on luonto

Ekosysteemipalvelu on käsitteenä herättänyt viime vuosina paljon keskustelua. Täytyy myöntää, että ensimmäisen kerran kuultuna se särähti korvaan melko pahasti.

Tarkemmin asiaan perehdyttyäni ekosysteemipalvelu-konsepti tarjoaa mielestäni hyvin mielenkiintoisen (ja tervetulleen) näkökulman luontoarvojen ja viheralueiden tarkasteluun ja niiden (taloudelliseen) arvottamiseen.

Ekosysteemipalvelu-käsitteellä tarkoitetaan kaikkia luonnon ihmiselle tarjoamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Ekosysteemipalvelut voidaan jakaa neljään luokkaan: tuotanto-, ylläpito-, sääntely- ja kulttuuripalveluihin. Luonnon tarjoamia tuotantopalveluja ovat esimerkiksi lääke-, ravinto- ja rakennusaineet. Ylläpitopalveluihin kuuluvat esimerkiksi yhteyttäminen ja ravinteiden kierto. Lisäksi luonto säätelee ilmakehän, maaperän ja vesistöjen koostumusta (sääntelypalvelut) ja tarjoaa kulttuuripalveluina mahdollisuuden rauhaan, virkistäytymiseen ja uuden tiedon hankkimiseen.

Luonnon tuottamat hyödyt edistävät ihmisten hyvinvointia monin tavoin. Usein näitä hyötyjä pidetään itsestään selvyyksinä ja etenkin ekosysteemien toiminnan vuorovaikutussuhteet ovat vaikea havaita.  Ekosysteemien merkitys ymmärretään vasta kun niiden tuottama hyöty (palvelu) ollaan vaarassa menettää.

Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen riippuvuussuhde on moniselitteinen. Biologisen monimuotoisuuden on todettu edesauttavan ekosysteemipalveluiden tuotantoa ja samalla myös parantavan niiden kykyä vastustaa ja sopeutua luonnollisiin ja ihmisen aiheuttamiin häiriöihin ja muutoksiin.

Ihminen on toiminnallaan muokannut luontoon monenlaisia ekosysteemejä ja ihmisellä on tarve valjastaa ympäristö tuottamaan tehokkaammin (ja entistä tehokkaammin) erilaisia ekosysteemipalveluita.

Ihmisen muokkaamat ekosysteemit, kuten kaupunki ja maaseutu ovat monimuotoisia sosiaalisia, kulttuurisia ja ekologisia kokonaisuuksia joiden toiminnan ymmärtäminen ja niiden tasapainoinen kehittäminen vaativat monialaista lähestymistapaa. Ekosysteemipalvelu-konsepti on kehitetty tukemaan tätä tarvetta.

Kaiken ihmistoiminnan perustana on luonto. Hieman utopistisesti ajateltuna tämän katsontatavan leviäminen laajemmin yhteiskunnan eri tasoille saattaisi mahdollistaa ympäristösuhteemme kannalta nykyistä tasapainoisemman tulevaisuuden.

Ekosysteemipalvelu on tullut Suomessa tutuksi vasta viime vuosina. Ekosysteemipalvelut on kuitenkin huomioitu maankäytön suunnittelussa ja sen vakiintuneissa käytännöissä jo pitkään. Esimerkiksi virkistysalueet, esteettiset arvot, melun ja pölyn torjunta sekä hulevesien käsittely ovat asioita, joita käsitellään useimmissa suunnitteluprosesseissa, vaikkakaan ei ekosysteemipalvelujen nimellä. Myös lainsäädäntö kieltää ympäristön pilaamisen ja edellyttää luonnon monimuotoisuuden suojelua suunnittelussa monin tavoin.

Luonnon monimuotoisuutta on perinteisesti suojeltu sen itseisarvon takia ja suojelun päämääränä on uhanalaisten tai muiden tärkeiksi koettujen lajien ja elinympäristöjen säilyttäminen. Ehkä osin siksi suojelu melko usein on nähty vain haittana taloudelliselle kehitykselle ja tämä ristiriita on monesti kärjistynyt pitkiksi oikeusprosesseiksi. Virkistysalueet on nähty rakentamisen reserveinä, eikä laajojen yhtenäisten viheralueiden merkitystä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille ole ymmärretty ja etenkään ihmisten huolta lähiympäristön virkistysmahdollisuuksien vähenemisestä ei ole otettu kovin tosissaan.

Ympäristötietoisuus on kasvanut viime vuosina, mutta yhä edelleen luonnon ja ympäristön hyötyarvot ymmärretään huonosti. Perinteiset taloudelliset tarkastelut saavat usein huomattavan suuren painoarvon esimerkiksi maankäyttöön liittyvässä suunnittelussa ja päätöksenteossa, ja turhan usein kiinteistön arvon nostaminen rakennusoikeudella nähdään ainoana ja kaikkein tärkeimpänä ja taloudellisesti kannattavimpana tapana kehittää kaupunkiympäristöä.

Hyvinvoivan ja monimuotoisen ympäristön taloudellinen hyöty on monessa tapauksessa kiistaton. Ihminen saa kaiken tarvitsemansa luonnosta, eikä ole olemassa ilman sitä. Puhdas luonto ihmisen ympärillä virkistää ja ravitsee, saastunut vie voimat ja sairastuttaa. Karuimmillaan esimerkit ekosysteemipalveluiden pettämisestä (ihmistoimien takia) voivat olla surullisia. Ihmisiä kuolee likaiseen veden aiheuttamiin seurauksiin päivittäin ja tuhansittain ja pula puhtaasta vedestä on kasvava huolen aihe ympäri maapallon. Suomessa läheisimmiltä voivat tuntua silmänkantamattomiin vihreänä kelluvat levälautat mökkirannassa tai lähimetsien rakentuminen ja virkistysyhteyksien katkeaminen.

Ekosysteemipalvelunäkökulmassa huomioidaan luonnon monimuotoisuuden yhteys ihmisille elintärkeiden ympäristöolosuhteiden ylläpitämiseen ja hyödykkeiden tuotantoon ja sitä kautta sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen elämän mahdollistamiseen. Näkökulma on ihmislähtöinen ja sen avulla luonnon tuottamia hyötyjä voidaan aikaisempia menetelmiä paremmin mitata ja vertailla muiden kunnalliseen päätöksentekoon liittyvien mittareiden kanssa. Toisaalta kaikkia ekosysteemipalveluita ei pysytä mittamaan ja niistä jotkut ovat ehdoton elämän edellytys. Pyrkimys ekosysteemien taloudellisten arvojen mittaamiseen onkin saanut kritiikkiä siitä, että nyt myös ympäristö (ja sen suojelu) pitäisi alkaa näkemään jatkuvan talouskasvun osana, rahallisesti merkittävänä investointina, jonka pitää tuottaa vuosivuodelta enemmän tuloja omistajilleen. Kuka sitä paitsi edes omistaa ekosysteemipalvelut? Huonoimmillaan ekosysteemipalveluajattelu vääristää entisestään jo nykyisin kieroon kasvanutta luontosuhdettamme.

Viime vuosina muutamissa kotimaisissa suunnittelutapauksissa ekosysteemipalvelunäkökulma on otettu suunnittelua taustoittavaksi tai ohjaavaksi lähestymistavaksi, esimerkiksi Lahden yleiskaavan laatimisen yhteydessä, Uudenmaan neljännen vaihemaakuntakaavan viherrakenteen tarkastelussa, Sipoon Sibbesborgin osayleiskaavan suunnittelutyössä, Tampereen Tesoman yleissuunnittelussa sekä myös nyt vireillä olevassa Tampereen kantakaupungin yleiskaavassa.

Suomen Ympäristökeskuksen laatiman EVITA-työn tarkoituksena on ollut tarkastella Tampereen kaupungin ekosysteemipalveluita ja viherrakennetta uusimpien tutkimusten ja paikkatietoanalyysien avulla. Työn laatiminen on ollut eräs Tampereen kaupungin ympäristöpolitiikan tavoitteista ja selvitys on tausta-aineistoa kantakaupungin yleiskaavatyössä.

Selvityksen tulokset ovat mielenkiintoisia, kannattaa lukaista selvitysraportti:

EVITA-loppuraportti

Lähteet:

http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Ekosysteemipalvelut_ja_luonnon_monimuotoisuus/Ekosysteemipalvelujen_tutkimusohjelma

Mari Ariluoman diplomityö 13.11.2012 kaupunki ekosysteemipalvelujen tuottajana.

http://issuu.com/mariariluoma/docs/diplomityo_mariariluoma

Kirjoittaja: Hannu Eerikäinen, kaavoitusarkkitehti, maisema-arkkitehti

Tampereen kaupunki