joulu

joulu

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kaikille paree Tampere esteettömyyttä lisäämällä



Esteettömyys tarkoittaa rakennettua ympäristöä, palveluja ja tiloja, jotka eivät erottele ihmisiä heidän toimintakykynsä mukaan.  Esteetön ympäristö on välttämätön monille eri tavoin toimimisesteisille ihmisille, joita Suomessa arvioidaan olevan noin kymmenen prosenttia väestöstä. Muille se luo sujuvuutta ja helppoutta toimia.   

Usein ympäristön esteet hankaloittavat esim. lastenvaunujen tai raskaiden kantamusten kanssa kulkevien sekä ikäihmisten arkea. Esteettömyyttä ei tulekaan nähdä erityisratkaisuna, vaan kaikkien kansalaisten liikkumista, osallistumista ja toimintaa helpottavana yhteiskunnan luonnollisena tapana toimia. Rakennetun ympäristön tulee tarjota kaikille mahdollisuus elää ja toimia muun väestön keskuudessa. Esteettömyys perustuu ihmisten yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen. Tällaisen ympäristön toteuttaminen ei aina ole kustannuskysymys, vaan ensisijaisena tekijänä on oikea asennoituminen.

Esteettömyyden moniulotteisuus


Yhteiskunnan esteettömyys tai esteellisyys on nähty näihin päiviin saakka yksilön ongelmana. Tämä näkökulma voidaan kääntää, jolloin käyttäjien sijasta turvaton ja ei-toimiva rakennettu ympäristö tuottaa liikkumis- ja toimimisesteisyyttä.  Tällöin toimimisesteisyys nähdään yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin ongelma siirtyy yksilöstä yhteisöön. Olennaista on, että henkilöä ei sopeuteta rajoittavaan yhteiskuntaan, vaan päinvastoin. 

Tarkastelun kohteeksi tulee, kuinka pitkälle yhteiskunta on halukas muuttamaan toimintatapojaan ja asenteitaan niin, että toimintaympäristön fyysiset, sosiaaliset ja asenteelliset esteet katoavat. Rakennukset ja kulkuväylät tulee suunnitella ihmistä varten, ei ihmistä rakennuksia varten. Valtakunnallisen vammaisneuvoston pääsihteeri Sari Loijas toteaa, että esteettömyys ja ympäristön toimivuus ei poista vammaisuutta: sokea henkilö on sokea senkin jälkeen, kun risteykseen on asennettu summeriohjaus tai pyörätuolia käyttävä ihminen istuu pyörätuolissa, vaikka rakennukseen johtaisikin luiska. Esteetön ympäristö sen sijaan vähentää huomattavasti vammaisuudesta aiheutuvaa haittaa. Siksi se on arvo sinänsä.

Tavanomaisimmin esteettömyyden yhteydessä tarkastellaan fyysisiä esteitä ja niiden poistamista eli liikkumisesteettömyyttä. Esteettömyys ei ole kuitenkaan pelkästään liikkumiseen liittyvä asia. Mahdollisimman monelle soveltuvia ympäristöjä saadaan aikaan ottamalla suunnittelussa huomioon liikkumisen ohella näkemiseen, kuulemiseen, viestintään  ja vaikkapa allergioihin liittyvät näkökulmat. Kun samanaikaisesti otetaan huomioon eri ryhmien tarpeet, ei luoda uusia esteitä joillekin toisille henkilöille. Esimerkiksi suojatien reunakivettömyys on hyvä ratkaisu pyörätuolia tai rollaattoria käyttävälle henkilölle tai pyöräilijälle, mutta se ei sovellu näkövammaiselle henkilölle, koska reunakivi toimii hänelle johdattavana elementtinä. Niinpä toimivalla suojatiellä tulisikin olla reunakivellinen osuus sekä luiskattu osuus suojatien toisessa reunassa.

Väestön ikärakenteen muutos
   
Väestön ikärakenteen muutos tulee lisäämään vanhusten määrää ja siten esteettömyyden merkitystä myös Tampereen kaupungin palveluja tuotettaessa. Vuonna 2040 Tampereen asukkaista noin neljännesosa on yli 65-vuotiaita. Näin voimakas ikäihmisten määrän kasvu lisää muiden palvelutarpeiden ohella esteettömän ympäristön ja esteettömien palvelujen tarvetta.

Väestön ikääntyminen lisää tarvetta ja vaatimuksia tukea kotona asumista mahdollisimman pitkään. Iäkkäiden ihmisten kotona selviytyminen edellyttää esteettömiä ja muunneltavissa olevia asumisratkaisuja sekä kodin seinien ulkopuolelle ulottuvia itsenäistä selviytymistä tukevaa elinympäristöä ja arkipalveluiden helppoa saavutettavuutta. Ensimmäisenä ikääntyvillä ongelmia tuottavat yleensä mahdollisuudet liikkua portaissa, vaikeuksia voi tuottaa jo ulospääsy omasta kodista. Oman asunnon esteettömyysongelmat ja kerrostalojen hissittömyys ovat yleisiä kotona selviämistä vaikeuttavia ongelmia. Hissi on merkittävä kotona asumista mahdollistava tekijä. Tampereella hissittömissä kerrostaloissa asuu noin 26 000 ihmistä.


Kohti esteetöntä Tamperetta 
 
Jotta eri tavoin toimimisesteisille henkilöille voidaan tarjota mahdollisuus liikkua ja toimia omatoimisesti, tarvitaan parannuksia nykyisiin olosuhteisiin – esteettömiä koteja, asuin- ja liikerakennuksia ja julkisia tiloja, turvallista ja helppokulkuista lähiympäristöä, helposti saavutettavia palveluja sekä esteettömiä ja toimivia joukkoliikenne- ja vapaa-ajanpalveluja. Kaupungin esteettömyysohjelma linjaa, että jo vuonna 2016 Tamperetta voisi luonnehtia esteettömäksi. Vammaisneuvosto totesi jokin aika sitten, että kaupungilla on kyllä oikea suunta, mutta tarvitaan vielä vuosia, että Tamperetta voisi kutsua esteettömäksi, ehkä sitten viimeistään vuonna 2040. Vuoden 2016 tavoitteen voisi päivittää kuulumaan seuraavasti: Tampere on vuonna 2016 huomattavasti esteettömämpi kuin Turku.

Jukka Kaukola, Vammais- ja esteettömyysasiamies,Tampereen kaupunki