Tampere on kaiken keskellä

Vuoden 1960 lokakuun alkuun en ollut tiennyt Tampereesta muuta kuin sen, että se kuului Suomen kolmen suurimman kaupungin joukkoon. Ensimmäinen kokemus tästä kauniista kaupungista oli, kun matkustimme vastavihittynä parina Kouvolasta tulevaan kotikuntaamme Kurikkaan. 

Ajoimme kaupungin keskustan läpi, koska rantatietä ei silloin vielä ollut. Tämä Tampereen läpi ajaminen tuli meidän perheelle vuosikymmenien ajaksi jokavuotiseksi tavaksi. Aina kun kesälomat alkoivat, suuntasimme auton kohti Kymenlaaksoa. Vietimme lomat Elimäen mummulassa.

Lapset (syntyneet 1964 ja 1969) odottivat saapumista Tampereelle ja kilpailivat kumpi ennemmin huomaa ortodoksisen kirkon. Se oli merkkinä siitä, että matkamme oli puolivälissä.

Yleensä ajoimme aina pysähtymättä kaupungin läpi. Aristelimme silloin alkuun liikennettä. Vuosien kuluessa kaupunki tuli helpommaksi ajaa ja ehdimme huomata miten kaunis kaupunki on. Lapsien kasvaessa leikki-ikäisiksi, oli kerran kesässä käytävä Särkänniemen huvipuistossa.

Myöhempinä vuosina, taisi olla 1980-luvulla, olin muutaman kerran täällä Tampereella työhöni liittyvillä kursseilla ja silloin suunnistimme Pohjolan kadulta keskikaupungille iltaisin. Mieleeni ovat jääneet Tammelan tori, tuomiokirkko ja tietysti Hämeenkadun mukulakivet ja monet kauppaliikkeet. Ehkä kaikkein vaikuttavinta olivat kosken rannoilla sijaitsevat vanhat, punatiiliset tehdasrakennukset korkeine savupiippuineen ja Hämeensilta vaikuttavine patsaineen.

Vuoden 1990 -luvun alkupuolella poikamme muutti Tampereelle, ensin opiskelemaan ja sitten perustettuaan sekä perheen että oman yrityksensä, tuli Tampereen lähikunnista hänen vakituinen asuinpaikkansa. Parin muuttamisen jälkeen tuli nuorelle perheelle vakituinen asuinpaikka Teiskon Kämmenniemestä ja sehän kuuluu Tampereen kaupunkiin. Ajoimme usein Kurikasta Kämmenniemeen, jossa meitä tarvittiin apuna lastenhoidossa. Ja vaikka ei olisi tarvittukaan, keksimme usein aihetta ajella lastenlapsien luokse.

Näiden ajomatkojen aikana suunnittelimme monesti, että jospa muuttaisimme tänne kauniiseen Hämeeseen. Olisimme silloin lähempänä meille niin tärkeitä lastenlapsia. Se yhteinen haave jäi kuitenkin toteutumatta, kun mieheni kuoli vuonna 2003, mutta minulle se tuli entistä tärkeämmäksi.

Suunnittelin viettäväni loppuelämäni Tampereella ja hyvin pian aloin toteuttaakin tätä suunnitelmaa.

Ensin vuokrasin kaksion Kalevan kaupunginosasta, koska halusin testata omaa viihtyvyyttäni. Paikka tuntui hyvälle ja seuraavan vuoden aikana etsin omaa asuntoa. Olin ihan varma, että Tampere tulee olemaan kotikaupunkini seuraavat vuodet. Koti löytyi Tammelan kaupunginosasta, läheltä toria.

Tämä muutto pohjanmaalta sujui mielestäni yllättävän helposti ja mietin, että johtuiko se siitä, että karjalaisena olen muuttanut paikasta toiseen useasti, joten sopeutumista ole tullut harjoiteltua.

Vaikka nyt muutin vanhana ja yksin Tampereelle, tuntui se oikealle ratkaisulle. Kurikka oli kotipaikkani 44 vuotta ja sinne jäi monia ystäviä, joita tapaan silloin tällöin, mutta täällä ovat lähellä poikani ja hänen perheensä eikä tyttärenikään kaukana ole. Kuvioihin on tullut uusia ystäviä ja lenkkikavereita.Tampere on kaiken keskellä.

Koska Tampere on yliopisto- ym. oppilaitosten kaupunki, asuu täällä paljon muualta Suomesta tulleita opiskelijoita, joista useat jäävät pysyvästi tänne asumaan. Erilaisten ihmisten lisäksi tämä kaupunki on kaunis, paljon kukkaistutuksia ja puistoja. Myös harrastusmahdollisuudet ovat hyvät.

Mitä toivoisin ympäristöni suhteen muutoksia tai parannuksia? Lähinnä toivon, ettei tätä Tammelan kaunista kaupunginosaa rakennettaisi liian tukkoiseksi. Arvostan sitä, että täällä on säilytetty vanhoja tehdas- ym. rakennuksia. Lisäksi toivon että täällä säilyvät nykyiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa, esimerkkinä Kaupin urheilupuisto.

Minä viihdyn Tampereella, sillä minulle Tampere on kaiken keskellä.

Kirjoittanut: Maila Hietikko-Kaukola