Osallistu ja vaikuta!

Tampereen kantakaupungin yleiskaavan Osallistumis- ja arviointi-suunnitelmasta on mahdollisuus antaa palautetta 5.5.2014 saakka. 

http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus/yleiskaavoitus/kantakaupunginyleiskaava2040.html

Rosa Meriläinen: Tampere 2040

Vuonna 2040 näen Tampereen ylhäältä. Aurinko häikäisee silmiäni, mutta pienestä vihjeestä ystävällinen baarityöntekijä napsauttaa varjon pöytäni ylle. Kiitän häntä ehtymättömästi uudistuvalla murteellani. Käytän muodikasta tampereenkielistä ilmaisua, jota Tammelantorin suomenkiinalaiset mansikanmyyjät alkoivat vastikään viljellä: “kiikii”.

Siemaisen oluttani ja etsin katseellani hieman alempana lepäävää ensimmäisen tornin terassia. Se erottuu hyvin, sillä muuten Tammelan pää on vihreänä. Katot ovat täyttyneet ryytimaista ja kukkapenkeistä. Vain muutama liikehuoneisto ja purettava rakennus ovat jättäneet viherkatot hoitamatta.

Tunnen piston sydämessäni, sillä omat yrttini ovat jälleen kuolleet kuivuuteen. Olin yrittänyt istuttaa chiliä ja persiljaa, mutta unohtanut koko projektin jo seuraavana päivänä. Ehkä voisin vihdoin myöntää, ettei minusta ole viherkaton hoitoon ja luovuttaa oma neliöni jollekin muulle meidän rappukäytävästä – jollekin, jonka kuopsutusvietti ei ole yhtä teoreettista lajia kuin minulla.

Levitän toisen kerroksen aurinkovoidetta kasvoilleni, vaikka purkki lupaa sadan prosentin suojan koko päiväksi. Markkinamiesten lupauksiin ei pidä luottaman jos haluaa säilyttää terveytensä. “Sadan prosentin suojasta” huolimatta olen ruskettunut. Siitä lähtien kun pirkanmaalainen naiskeksijä Malala Makkonen lanseerasi tietokonenäytön, joka toimii mainiosti myös kirkkaassa päivänpaisteessa, olen työskennellyt ulkona.

Juuri tänään olen saanut toimitettua viidennentoista romaanini käsikirjoituksen Euroopan menestyneimmälle kustannusosakeyhtiölle Teokselle, jonka graafikkotiimi on ollut visuaalisesti kunnianhimoisen sähköisen kirjan edelläkävijöitä jo 20-luvulta asti. Olen todellakin ansainnut olueni, joka on pantu rakkaudella aivan kivenheiton päässä.

Oluen jälkeen jonotan hissiin ämpärihumalaisten Guggenheim-turistien kanssa ja huokaisen: “Koska ne oikein keksivät sen teleportaatiolaitteen”! Kadulle päästyäni en sitä enää murehdi. Tässä kompaktissa kaupungissa matkat taittuvat jalan. Harvoin olen niin kiireinen, että tarvitsisin raiteita tai kuljetinta. Jos saan valita – ja minähän saan – menen aina mieluummin ylös- kuin eteenpäin. Ja ylös minut vie seuraavan tornitalon hissi. Suoraan terassille, josta avautuu vavisuttava näkymä kimaltelevalle Näsijärvelle. Järvelle, jota ei voi 3D-tulostaa.

Tampere on kaiken keskellä

Vuoden 1960 lokakuun alkuun en ollut tiennyt Tampereesta muuta kuin sen, että se kuului Suomen kolmen suurimman kaupungin joukkoon. Ensimmäinen kokemus tästä kauniista kaupungista oli, kun matkustimme vastavihittynä parina Kouvolasta tulevaan kotikuntaamme Kurikkaan. 

Ajoimme kaupungin keskustan läpi, koska rantatietä ei silloin vielä ollut. Tämä Tampereen läpi ajaminen tuli meidän perheelle vuosikymmenien ajaksi jokavuotiseksi tavaksi. Aina kun kesälomat alkoivat, suuntasimme auton kohti Kymenlaaksoa. Vietimme lomat Elimäen mummulassa.

Lapset (syntyneet 1964 ja 1969) odottivat saapumista Tampereelle ja kilpailivat kumpi ennemmin huomaa ortodoksisen kirkon. Se oli merkkinä siitä, että matkamme oli puolivälissä.

Yleensä ajoimme aina pysähtymättä kaupungin läpi. Aristelimme silloin alkuun liikennettä. Vuosien kuluessa kaupunki tuli helpommaksi ajaa ja ehdimme huomata miten kaunis kaupunki on. Lapsien kasvaessa leikki-ikäisiksi, oli kerran kesässä käytävä Särkänniemen huvipuistossa.

Myöhempinä vuosina, taisi olla 1980-luvulla, olin muutaman kerran täällä Tampereella työhöni liittyvillä kursseilla ja silloin suunnistimme Pohjolan kadulta keskikaupungille iltaisin. Mieleeni ovat jääneet Tammelan tori, tuomiokirkko ja tietysti Hämeenkadun mukulakivet ja monet kauppaliikkeet. Ehkä kaikkein vaikuttavinta olivat kosken rannoilla sijaitsevat vanhat, punatiiliset tehdasrakennukset korkeine savupiippuineen ja Hämeensilta vaikuttavine patsaineen.

Vuoden 1990 -luvun alkupuolella poikamme muutti Tampereelle, ensin opiskelemaan ja sitten perustettuaan sekä perheen että oman yrityksensä, tuli Tampereen lähikunnista hänen vakituinen asuinpaikkansa. Parin muuttamisen jälkeen tuli nuorelle perheelle vakituinen asuinpaikka Teiskon Kämmenniemestä ja sehän kuuluu Tampereen kaupunkiin. Ajoimme usein Kurikasta Kämmenniemeen, jossa meitä tarvittiin apuna lastenhoidossa. Ja vaikka ei olisi tarvittukaan, keksimme usein aihetta ajella lastenlapsien luokse.

Näiden ajomatkojen aikana suunnittelimme monesti, että jospa muuttaisimme tänne kauniiseen Hämeeseen. Olisimme silloin lähempänä meille niin tärkeitä lastenlapsia. Se yhteinen haave jäi kuitenkin toteutumatta, kun mieheni kuoli vuonna 2003, mutta minulle se tuli entistä tärkeämmäksi.

Suunnittelin viettäväni loppuelämäni Tampereella ja hyvin pian aloin toteuttaakin tätä suunnitelmaa.

Ensin vuokrasin kaksion Kalevan kaupunginosasta, koska halusin testata omaa viihtyvyyttäni. Paikka tuntui hyvälle ja seuraavan vuoden aikana etsin omaa asuntoa. Olin ihan varma, että Tampere tulee olemaan kotikaupunkini seuraavat vuodet. Koti löytyi Tammelan kaupunginosasta, läheltä toria.

Tämä muutto pohjanmaalta sujui mielestäni yllättävän helposti ja mietin, että johtuiko se siitä, että karjalaisena olen muuttanut paikasta toiseen useasti, joten sopeutumista ole tullut harjoiteltua.

Vaikka nyt muutin vanhana ja yksin Tampereelle, tuntui se oikealle ratkaisulle. Kurikka oli kotipaikkani 44 vuotta ja sinne jäi monia ystäviä, joita tapaan silloin tällöin, mutta täällä ovat lähellä poikani ja hänen perheensä eikä tyttärenikään kaukana ole. Kuvioihin on tullut uusia ystäviä ja lenkkikavereita.Tampere on kaiken keskellä.

Koska Tampere on yliopisto- ym. oppilaitosten kaupunki, asuu täällä paljon muualta Suomesta tulleita opiskelijoita, joista useat jäävät pysyvästi tänne asumaan. Erilaisten ihmisten lisäksi tämä kaupunki on kaunis, paljon kukkaistutuksia ja puistoja. Myös harrastusmahdollisuudet ovat hyvät.

Mitä toivoisin ympäristöni suhteen muutoksia tai parannuksia? Lähinnä toivon, ettei tätä Tammelan kaunista kaupunginosaa rakennettaisi liian tukkoiseksi. Arvostan sitä, että täällä on säilytetty vanhoja tehdas- ym. rakennuksia. Lisäksi toivon että täällä säilyvät nykyiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa, esimerkkinä Kaupin urheilupuisto.

Minä viihdyn Tampereella, sillä minulle Tampere on kaiken keskellä.

Kirjoittanut: Maila Hietikko-Kaukola

Kantakaupungin yleiskaavoitukseen halutaan laaja vuorovaikutus

Yhdyskuntalautakunta päätti kokouksessaan tiistaina 1.4.2014 asettaa Tampereen kantakaupungin yleiskaava 2040 -työn osallistumis- ja arviointisuunnitelman (OAS) nähtäville. Vuorovaikutusprosessin tavoitteena on, että 5 prosenttia tamperelaisista eli 11 000 asukasta osallistuu työhön. Suunnitelma on nähtävillä 5.5.2014 saakka.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta saa tietoa kaavatyön tavoitteista ja työhön ajatelluista vaikuttamisen mahdollisuuksista sekä siitä, miten työtä voi seurata. Nähtävillä olon aikana voi antaa palautetta suunnitelmasta, esimerkiksi vuorovaikutuksen riittävyydestä. Kantakaupungin osayleiskaavatyö on niin laaja, että se koskee kaikkia kaupunkilaisia.

 

Nyt on mahdollisuus antaa palautetta osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta.

 

Lue lisää Tampereen kaupungin tiedotteesta