Tampere, meidän kaupunkimme

Lämmin ja kaunis kesäinen aamu. Dieselveturi vie vaunujaan tasaisen turvallisesti eteenpäin. Ilman täyttää puheensorina, odotus ja kuiskaukset, jotka on lausuttu vain yhdelle ihmiselle. Kuiskaukset, jotka vain toinen kuulee. Maailman tärkeimmät ja kauneimmat sanat ja lauseet.

Käsi kädessä katsomme junan ikkunasta ulos. Tasainen ja yksitoikkoinen maisema väistyy tuoden horisonttiin autoja, taloja ja tehdasrakennuksia. Vilkasta elämää ja rytmiä, jonka vain ihminen saa aikaan. Junan vauhti hidastuu hidastumistaan ja junan kuulutus kertoo seuraavan pysähdyspaikan, Tampereen rautatieaseman. Katseet kohtaavat, jännittynyt ja odottava hymy karehtii meidän molempien huulilla. Kädet puristavat tiukemmin toisiaan. Vihdoinkin olemme perillä.

Teimme ensimmäisen yhteisen matkamme teini-ikäisinä ja se suuntautui Tampereelle. Olimme rakastuneita ja kaikki näytti vaaleanpunaiselta, jopa Näsinneula ja Särkänniemi. Kesä oli ikuinen ja odotusta täynnä. Mitä silloin näkikään muuta kuin toisensa? Mitä muuta halusi nähdä? Tuolla matkalla ei kiinnittänyt huomiota arkkitehtuuriin tai ympäristöön tai edes toisiin ihmisiin. Rakastuneena turistina Tampereella, mutta nähtävyydet jäivät vähälle katsomiselle. Mielen sopukoihin ja sydämeen jäi kuitenkin pysyvästi lämmin kesäpäivä, liikenteen humina ja ihmiset ympärillämme, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi kaupunkiinsa. Tunsimme omistavamme kadut, rakennukset ja koko kaupungin. Kaikki oli täydellistä, käsi sopi toisen käteen täydellisesti, elämä ja tuo päivä näytti meille nuorille rakastuneille parhaat puolensa, antoi meidän olla onnellisia ja pitää toisistamme kiinni.    

Rakkautemme matka oli kuitenkin määrätty toisenlaiseksi. Elämä kuljetti meidät erillemme. Silti Tampere jäi elämään mielissämme, tietämättämme ajattelimme tahoillamme, että Tampere on ja tulee aina olemaan ”meidän kaupunkimme”. Oli kyseessä sitten lyhempi visiitti tai pidempi pysähdys, niin joka kerta muistot piipahtivat tuossa nuoruusvuosien päivänmittaisessa matkassa. Muistot toivat meidät aina takaisin tuohon kesäiseen päivään, jolloin omistimme kaiken. Joskus muistot tekivät kipeää, toisinaan ne saivat sydämen täyttymään lämmöllä ja toivolla, lempeällä kaipauksella.

Polkumme eivät kuitenkaan vieneet meitä lopullisesti pois luotamme. Kohtalo kuljetti meitä toisiamme kohti ja löysimme toisemme uudelleen, yli 20 vuoden jälkeen. Tuona hetkenä vuodet hävisivät välistämme ja saamme taas pitää toisiamme kädestä, omistaa kaiken. Mihin muualle voisimme matkustaa ensimmäiseksi uuden elämämme ja yhteisen matkamme kunniaksi kuin Tampereelle? Muuta vaihtoehtoa ei edes tullut mieleemme. Tampere on ja tulee aina olemaan kaupunki, jossa saamme rakastaa. Kaupunki, joka toivottaa meidät aina tervetulleeksi. Kaupunki, jossa on meille aina kesä.

Nyt katsoimme kaupunkia hieman eri silmin. Edelleen rakastuneiden ihmisten silmillä, mutta nyt näimme myös kauneuden, joka löytyy kaupungista ja sen ympäriltä. Nyt pysähdymme katsomaan ja nauttimaan. Haluamme tuntea Tampereen hiljaisuuden ja sykkeen, jotka elävät sulassa sovussa, ilman kiistaa. Liekö elämänkokemus tuonut mukanaan kyvyn nauttia elämästä ja sen pienistäkin vivahteista? Osaamme tarttua hetkeen, löytää sen kauneuden. Vuodet ovat opettaneet meitä ymmärtämään ja löytämään elämästämme tärkeimmät ja kauneimmat asiat. Ja edelleen on kuitenkin ripaus vaaleanpunaista. Väriskaalamme on laajentunut ja syventynyt, mutta edelleen siellä on vaaleanpunaista.

Kuinka upeita ovatkaan keskustan vanhat rakennukset, Tammerkoski ja vihreys! Talvella rytmi rauhoittuu, mutta kaupungin henki ja sielu vain lepäävät, keräävät voimiaan herätäkseen jälleen uuteen kukoistukseensa, ottaakseen ihmiset omikseen. Entä vesistöt, jotka kaupunkia ympäröivät? Ei ole rauhoittavampaa näkyä ja tunnetta kuin järvimaisema, joka elää omaa rytmikästä, rauhoittavaa elämäänsä suoden tuulen mukana virkistävän viilennyksen iholle, jota aurinko hyväilee.

Kaupungissa on hyviä ravintoloita ja kahviloita. Ne sulkevat lempeästi sisäänsä, tarjoavat tilaisuuden levähtää ja nauttia hetkestä. Antavat luvan keskittyä toisiimme tai katsella ympärillemme ihmisvilinään. Keskustan hyvinhoidetut viheralueet antavat tilaisuuden nauttia luonnon kauneudesta keskellä kaupunkia. Ne kuuluvat katukuvaan, Tampereen sydämeen.

Tampere on eläväinen ja vivahteikas kaupunki, joka tarjoaa kaikille jotain, niin turisteille kuin asukkaillekin. Tampere antaa kaikille mahdollisuuden päättää, mitä jokainen siltä haluaa. Meille Tampere tulee aina olemaan rakkautemme kaupunki. Se ei tule koskaan muuttumaan miksikään muuksi.

Tampereen keskustaa ja kantakaupunkia kehitettäessä toivoo, että nämä kaikki nämä uniikit asiat, jotka tekevät Tampereesta juuri Tampereen, säilytetään. Sillä on niin voimakas sielu ja se tarjoaa niin vahvan tunteen jokaiselle asujalleen sekä kävijälleen. Kehitys ja eteenpäin katsominen eivät toivottavasti tarkoita sitä, että vanhaa tuhotaan uuden tieltä. Vuosi 2040 tuntuu olevan ikuisuuden päässä, mutta tuolloin eläkeläisenä aiomme edelleen käydä meidän kaupungissamme. Käsi kynkkää, hetkessä kiinni ja rakastuneina. Vanhoja aikoja muistellen, mutta päättäväisesti uusia hankkien. Yhdessä.

 

Kirjoitus: Marika & Antero, Tampere-turistit